Harmaus väistyy | mystinennaaras

HARMAUS VÄISTYY (The Grey Yields)

Harmaus väistyy tähtien tieltä
en tiedä mihin ne minua ajaa
kuun kierto on muistojen rata
se toistaa itsensä loppumattomiin

Jos uskaltaisin ottaa osani
tietäisin olenko olemassa
vai vain unta tämän kaupungin
kivisillä kaduilla, pihoilla ja kujilla

Sen tiedän, että
lujuus taipuu käsiesi lämmöstä
menneisyys itkee iloa
ja tulevien tekojen hahmot
vierivät rinnettä alas kuin hullut
tulevien tekojen hahmot
kierivät rinnettä alas kuin hullut

En vielä näe mihin kaikki kääntyy
sen on oltava parempaa kuin tämä hyvä

Kastehelmet vierähtelee lehdiltä
aamu-usvan aikaan
otan ne kielelleni
ja nautin kuin päivittäisen leivän

Kun hämärä kaikkoaa
katselen itseäni uusin silmin
ne on sinun silmäsi
vaikket sitä vielä tiedä

Sen tiedän, että
lujuus taipuu käsiesi lämmöstä
menneisyys itkee iloa
ja tulevien tekojen hahmot
vierivät rinnettä alas kuin hullut
ja tulevien tekojen hahmot
kierivät rinnettä alas kuin hullut

En kaipaa kyynärsauvoja, tekoniveliä, kultahampaita
tukemaan tätä luurankoa, joka elää kuin kuollut

Kun hämärä kaikkoaa
katselen itseäni uusin silmin
ne on sinun silmäsi
vaikket sitä vielä tiedä.

The grey yields from the path of the stars

I do not know where they take me,

the circuit of the moon is the track of memories

repeating itself on and on

If I would dare to take my part

I'd know if I exist

or if I am but dreams on the paved streets,

yards and alleys of this city

What I do know

is that hardness bends of your hands' warmth

What is past cries of happiness

And the figures of the deeds to come

roll down the slope like madmen

The figures of the deeds to come

roll downhill as if crazy

I cannot yet see where it all turns

it has to be better than all this good

The pearls of dew elapse from the leaves

in the hour of morning mist

I take them on my tongue

and eat like the daily bread

When the dusk withdraws

I watch myself with new eyes

these are your eyes

although you do not yet know