SILMÄT (The Eyes)

Levitän toivoni kuin repaleiset siivet 
ne lyö ihon ohutta ilmaa 
kuin itse löisin itseäni 

Savu harhailee tehtaan piipuista 
kuin vääryydet, jotka unohdetaan 
tai mahdollisuudet, jotka hukattiin 

Valo syö tiensä läpi aamun 
tunnit virtaa tahdottomasti 
kunnes saavuttaa ehdottoman huipentuman 

Näkymä tihenee kastehelmeksi 
jota pitelen unen ja valveen rajalla 

Olen unohtanut paljon 
niin paljon tulen vielä unohtamaan 

Silmät... avautuu 
kun silmät... sulkeutuu 

Näkymä tihenee kastehelmeksi 
jota pitelen unen ja valveen rajalla 

Olen unohtanut paljon 
niin paljon tulen vielä unohtamaan 

Silmät... avautuu 
kun silmät... sulkeutuu.

I spread out my hope like tattered wings

they strike the skin-thin air

as I would strike myself

Smoke drifts away from the factory chimney

like injustice forgotten

or possibilities that were lost

Light devours its way through the morning

hours pass on unwillingly

until they reach their absolute apex

The view condenses to a pearl of dew

which I hold at the border of dream and wakefulness

I have forgotten so much,

so much I'll still forget

Eyes... they open...

when eyes... close

The view condenses to a pearl of dew

which I hold at the border of dream and wakefulness

I have forgotten so much,

so much I'll still forget

Eyes... they open...

when eyes... close.

Subscribe for updates and info

@2019 Teemu Suuntamaa