TUHKAA, SYKSYN TUULI (The Ash, Autumnal Wind)

Olen tuhkaa, jota syksyn tuuli 
kieputtaa, heittelee 
Olen tuli, joka palaa vakan alla 
unohdettuna, hiljaa 

Olen raivoisat taputukset niille, 
jotka löysivät tiensä läpi autiomaan 
Olen nahkariekaleita, törröttäviä luita, 
kuopissaan seisovat hämmentyneet silmämunat 

Olen ilmaa haukkovat keuhkot 
pimeässä hapuavat jalat, kädet 
Olen tähdet pilvitaivaan takana 
olen musteneva kuu 

Olen puron solina tehdasalueella 
silmien avaamisessa unohdetut unet 
vesi, joka haihtui asfaltilta 

Olen laulu, joka odottaa kevättä 
kuin kuolemaa 

Olen laulu, joka odottaa kevättä 
kuin kuolemaa 

Olen puron solina tehdasalueella 
silmien avaamisessa unohdetut unet 
vesi, joka haihtui asfaltilta 

Olen laulu, joka odottaa kevättä 
kuin kuolemaa 

Olen laulu, joka odottaa kevättä 
kuin kuolemaa.

I am the ash that the autumnal wind

twirls and tosses around,

I am the fire that burns under a bushel,

quietly, forgotten.

I am the fierce applauses to those

who found their way through the wastelands,

I am shreds of flesh, bones jutting out,

disconcerted eyeballs standing in their sockets

I am lungs that gasp for air,

hands and feet, fumbling in the dark,

I am the stars behind the clouded sky,

I am the blackening moon

I am the babble of a brook in the factory area,

dreams forgotten when the eyes open,

water that evaporated from the blacktop

I am a song that awaits for the spring as it were death

​

I am a song that awaits for the spring as it were death

​

I am the babble of a brook in the factory area,

dreams forgotten when the eyes open,

water that evaporated from the blacktop

I am a song that awaits for the spring as it were death

​

I am a song that awaits for the spring as it were death.